Buen Viaje!

  

Saa nähdä kuinka miut saa raahattua täältä pois kahen kuukauden päästä!  :)



To Malaga





Kuljetusvälineemme



:)

Ja tilaa oli! Kuva hieman vinossa, mutta kyseessä on siis lentsikan seinä :D

Lento meni yllättävän tuskattomaksi. Mitä nyt Leena lietso paniikkia ja lopulta miuta, joka rakastaa lentämistä, pelotti melkein yhtä paljon. :D Lumiset maisemat jäi taakse ja paikkoina toimi mukavat Business luokan paikat 1A ja 1B. Yeah!  Ruoka oli hyvää ja juoma parempaa. Oltiin jätetty suosiolla suklaat ja salmiakit ostamatta mut oli aivan pakko kuitenkin napata vielä koneesta laatikollinen Halvan salmiakkeja. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos vaikka ikävä iskis.

Nukuttiin vaihtelevalla menestyksellä koko matkan ajan ja mie en kuulemma sen enempi paikallani pysynytkää. Silloin, kun oli ikkunasta katseltavaa, oli eri asia. Aivan mahtavia maisemia, kun lennettiin tuon vuoriston yli, joka sijaitsee Espanjan pohjoisosassa.. Olivat aluksi pien mysteeri, mutta Espanjan vuoristoa ne oli kuitenkin. Korostan nyt vielä että MAHTAVIA olivat, ja pieniä tuulimyllyjä oli kaikkialla! Oon niin innoissani täst kaikesta.. :D



VUORIA!!

Tuulivoimaa :)



Noh, koneen laskeutuminen oli sitten varsinkin Leenalle ihan oma seikkailu. Toisen korvat meni aivan tukkoon ja ei ollu kauheen kiva ite olla oikein innoissaan, kun alko nähdä Malagan maisemia ja Leena kärsii kivusta. Lentoemäntä kertoi sitten maassa, että siihenkin on avuksi pienet putkilot, joiden sisältö laitetaan sieraimiin, jolloin korvien ei pitäisi mennä pahasti tukkoon. Tiedetäänpä paluumatkalla tämäki! Oltiin tietysti ensimmäiset koneesta ulos astuvat matkustajat ja marssittiin päättäväisesti kohti terminaalia. Ongelmaksi koituivat ovet, joissa ei näkynyt kahvaa ja umpikujassa oltiin. Siinä pysähtyi kaikki perässä tulevatkin matkustajat ja mietittiin, että kyllä me oltiin ihan oikeaan suuntaan käännytty. Lähempää tutkittuna ovet paljastuivatkin sitten itsestään aukeaviksi.. :DD Että siitä tää kaikki sähellys sitten alkoi!

Saatiin matkalaukut nopeasti ja napattiin taksi heti kentän ulkopuolelta. Junalla olisi päässyt halvemmalla keskustaan, mutta valittiin kuitenkin helpoin vaihtoehto tällä kertaa. Taksimatkalla alkoi ehkä jo hieman käsittää, että täällä ollaan. Palmuja, suuria mainoskylttejä ja värejä on ihan kaikkialla! Meidän kahden ensimmäisen yön hostelli sijaitsee Plaza de los Martiresin vieressä ja tuossa on kirkko, jonka edusta oli täynnä ihmisiä menossa johonkin messuun? Hämmentävää.. Saatiin ihana huone hieman erillään hostellin päärakennuksesta. Suuri eteinen, keittiö/olohuone, kylppäri ammeen kanssa ja vielä tilava makuuhuone. Ei mitään Hilton-laatua, mutta KELPAA. :) Ja henkilökunta niin mukavaa, ettei Suomesta ihan heti löydykään. Siltikin kieltäydyttiin ilmaisista sangrioista epäilysten keskellä.

Suunnattiin iltapalalle kaupungille ja hieman tutustumaan ympäristöön. Jotenkin kaikki oli varsinkin illalla niin satumaisen näköistä, ettei tätä nyt taas oikein uskonut todeksi. Ihmisiä oli kaikkialla, musiikki soi eikä ollut kylmä tai loskaa! Yritettiin painaa mieleen, mistä oltiin tultu ja otettiin jopa tuon aukion nimi muistiin, jotta löydettäisiin helposti takaisin. Eihän siinä vaan ihan niin käynyt. Ennen kuin ehdittiin käydä syömässä, tajuttiin, ettei nyt oltu enää ihan kartalla. Kauas ei oltu kävelty, mutta nää kadut on niin kiemuraisia ja niitä menee joka suuntaan, ettei paikallistaminen ollut ihan niin helppoa. Kysyttiin ensin tietä mieheltä, joka ei ollut kuullutkaan Plaza de los Martiresista. Päätettiin syödä ja etsiä sitten uudestaan. Löydettiin pieni mukava Tapas baari, josta tilattiin molemmille kahdenlaista Tapasta. Tää neiti veti sitten perinteisiä ranskalaisia ja lihapullia, kun ei osannut valita. Leena valitsi ruson (?) ja paellan, pikkusen oli eksoottisempaa ja herkullisempaa. Saatiin lisäksi ihania pieniä leipätikkuja, leipää ja oliiveja. Samalla saatiin illaksi vesipullot, kun ei tuota hanavettä uskalla suuhun pistää. Paikan tarjoilikaan ei osannut kertoa, missä hostellimme olisi, mutta eräs miesasiakas ilmoitti tuon aukean olevan kaikkien tiedossa, ja ohjasi meidät takaisin tänne.  Oltiinkin melkein vieressä, mutta eipä vain ollut löytynyt. Kysyttiin vielä respasta mahdollista internettiä huoneeseen, mutta oli liikaa vaadittu jo. :D Onneksi nyt saatiin netti käyttöön, mutta siitä lisää sitten kun ehdin kirjotella tästä kuluneesta päivästä! Kuvien siirto on niin hidasta, ettei nyt ehdi pysähtymään tarpeeksi pitkäksi ajaksi! :)

Palataan asiaan!

Satu